Makropakkomielle

Se, mitä emme pitkinä olentoina näe ylhäältä käsin, paljastuu meille kun palaamme "maan tasolle".

© Roni Lehto 2018
Kaikki oikeudet pidätetään

Kauniit pikselit

Tuossa keskellä suurien ajatusmyrskyjen syntyi idea softasta, joka piirtelee ruudulle pikseleitä löytämiensä reunojen (= suuri värin muutos tietyssä suunnassa) mukaan. Tekaisin pikaisen prototyypin Javalla ja ohessa muutamia tuloksia, joiden totesin olevan peräti hienohkoja.

JPG-pakkauksen 8x8-kokoiset neliöt näkyvät joissain

kuvissa hyvinkin selkeästi.

Softa tullee ladattavaksi myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana osoitteeseen lehto.ga/download/

R.L.

Aamuvirkut karvajalat - paluu ruohonjuuritasolle

Kun herää mielestään tarpeeksi ajoissa, voi itseään sanoa aamuvirkuksi, eikös vaan? Joka tapauksessa. Kesäaamuna juuri herättyään ulos lähtiessään saattaa jo kuulla pienen surinan. Ei, se ei ole leivänpaahdin, vaan jokin paljon pienempi.

Se löytyy vain ruohonjuuritasolta; sieltä, missä mittakaava kutistuu ja muurahaisten valtatiet jyräävät joka paikan lävitse.

Tässä siis kokoelma kuvia tältä kesältä, jotka on otettu kirjaimellisesti makrotasolla.

"Mitäs minua siellä filmaat?"

Vahinko-otos, josta tulikin varsinainen luontokuva.

Lapin taikaa - Osa 1

Tulipa sitä sitten kesällä pyörähdettyä myös Lapissa. Sieltä tarttui kalojen lisäksi matkaan erittäin hienoja valokuvia, joissa on selkeästi Lapin Taikaa. Yövyimme paikallisen veneilyseuran kämpällä (entinen Metsähallituksen kämppä), joka oli upean järven rannalla. Tarkkaa paikkaa en kuitenkaan ilmoita, onhan minullakin jokin yksityisyys. Jos paikan kuitenkin haluaa tietoonsa, siitä vain ottamaan yhteyttä, niin johan kuuluu.

Järven lumo - kämppä oli pienen nousun päässä rantasaunalta,

kuitenkin tarpeeksi lähellä järveä.

Kuusten uusiin kasvuihin oli tarttunut suopursuruostetta,

joka sitten kellersi niitä. Voi sitä väriloistoa.

Ystävämme orava tuli tervehtimään meitä, kun lähdimme

tutkiskelemaan kämpän lähimaastoa.

Itse pidän valokuvauksesta enemmän kuin kalojen narrailusta (jota varten Lappiin lähdettiin), kuten saattaa jostakin huomata. Lisää kuvia luvassa - jahka niitä kerkeää karsimaan (onhan niitä vain 523). Olen siis hengissä, edelleen.

Roni

Hämy

Viime viikolla alkoi olla jo aika pimeää iltaisin. Ja siksipä olikin hyvä ilta toteuttaa tähtitieteen kotitehtävät (Otava) ja kuvata pimentyvää ja sumuista Penttilänpeltoa.

Tunnelma oli erittäin aavemainen. Sorsia lenteli ristiin rastiin taivaalla, kun ne etsivät sopivaa yöpymispaikkaa. Näissä kuvissa aurinko ei ollut vielä kunnolla laskenut, eli kellertävää valoa tunki taivaanrannasta.

Talot olivat aika pimeitä suhteessa kellonaikaan (21:00), mutta kyseessä lienee joko erittäin vanhoja tai nuoria asukkaita.

Hauskaa syksyä!

-Roni