sunnuntai 28. elokuuta 2016

Konekatastrofi

Moi! Viime postauksesta onkin jo hetkisen verran aikaa. Tämän kesän Lapinreissun kuvia julkaisen vähän myöhemmin, mutta nyt avaudun vähän uusista tuulista ja niiden tuomista ongelmsita. Jatkamalla lukemista hyväksyt alla olevan pikkupräntin:

TEKSTIN KÄYTTÖEHDOT: Lukija ottakoon huomioon, että minulla ei ole mitään Windowsia, Microsoftia, WirelessTamperetta, Nokian Kaupunkia tai oppilaitostani vastaan. Tämä teksti on vain avointa pohdiskelua sekä avautumista omista kokemuksistani. Kaikki yhtäläisyydet oikeiden henkilöiden välillä ovat sattumaa...vai ovatko? Vieläkö luet tätä pikkupränttiä? Hyvä! Älä siis vedä hernettä nenään tästä tekstistä, vaan ota iisisti. Kiitos.

Aloitin siis lukion ykkösen elokuun alussa, ja olenkin sitä sukupolvea joka kirjoittaa yo-kirjoituksetkin kokonaan tietokoneella. Jos nyt sinne asti päästään. Kuten monet muutkin, myös meidän kaupunkimme päätti että uusille opiskelijoille ei tarjota opiskelulaitteita vaan oppilaat hommaavat ne itsenäisesti. Kuten myös kaikki muut opiskeluhärpäkkeet.

Noh, Wilman kautta saatiin iso pläjäys speksejä, ja puolet oppilaista on jo hakoteillä. Lopputuloksena on se, että osalla oppilaista EI ole konetta, osalla on -08-vuoden läppäreitä Windows Vistalla ja kymmenen minuutin akkukestolla, osalla taas uusia hienoja hybridiläppäreitä ja osalla on sitten jotain muuta.

Lisäksi ongelmaa tuottaa se, että a) oppilaat eivät osaa käyttää koneitaan ja b) se, että verkot ja ohjelmat eivät toimi. Oppilaille on annettu vierailijatunnukset Wireless Tampere -verkkoon, joka toimii mm. kouluilla ja monissa muissa paikoissa.

"Ope, mikä sen verkon nimi oli?", "Mikä on wifi?", "Mitkä ne tunnukset oli?" ja "Miks mulle ei tuu sitä kirjautumisjutskaa?" ovat ajankohtaisia kysymyksiä. Windows kun ei aina jaksa avata verkon kirjautumisruutua, varsinkaan jos oletusselain ei ole Edge tai Explorer. Chrome kun ei jostain syystä osannut uudelleenohjata tunnistautumiseen. Eli tuloksena oli puolen tunnin mittainen verkkoonyhdistämisrumba ja ohjelmien asennusta, siis jos joku ehti siihen saakka.

Hommasin Applen 2011-vuoden early-version MacBook Prosta. Ei, en siksi, että se olisi jotenkin hieno, vaan siksi että tässä tilanteessa se oli paras ratkaisu. Koska osasin jo ennustaa, että pääsen sen kanssa vähemmällä. Windows kun tuppaa tukkimaan itsensä kaikella p*skalla.

Huom! En missään nimessä suosittele omenakoneen hankkimista lukiokäyttöön. Niiden käyttö saattaa tuottaa tuskaa digikokeiden ja Digabi-järjestelmän kanssa. Lisäksi harjaantumaton koneenkäyttäjä voi kohdata ongelmia erinäisten ohjelmien kanssa.

Hauskaahan tässä on se, että kukaan ei voi väittää minulle, että en tule pärjäämään hankkimallani laitteella käyttöjärjestelmän puolesta. Kyllä Windows-ohjelmien käyttäminen Unix-ympäristössä sujuu, jos vain tietää mitä tehdä. Eli ei ongelmia.

Kannattaisikohan opiskelijoiden kuunnella ensi vuonna ohjeita joita heille annetaan?

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Tekniikan ihmelapset?

Jooh.

Nykyajan nuoria kutsutaan hyvin usein tekniikan ihmelapsiksi varsinkin vanhemman ikäpolven edustajien toimesta. Pitääkö tämä kuitenkaan paikkaansa?

Ihan oikeasti. Tarkoittaako se, että pieni 5-vuotias Jimi-Aulikki osaa pelata äidin kännykällä Vihaisia Tipuja sitä, että tämä sama kyseinen 5-vuotias hallitsee tietotekniikan muut salat? Tai entäpä se 15-vuotias äidin rakas kultapupu joka pelaa nettipelejä ruotsintunnilla? Osaako tämä nuori hulig...siis tulevaisuuden toivo tällöin myös tulevaisuuden tietotekniikan taidot, esimerkiksi taulukkolaskennan tai tekstinkäsittelyn? Eipä taida osata.

Mistä ihmeestä joillekin on syntynyt tällainen outo kuva nuorison ja lasten tekniikan taidoista? Se, että joku osaa ladata Facebookiin kuvan ei tarkoita sitä että samainen henkilö osaisi korjata mummon vuoden -95 pöytäkoneen tai hiustenkuivaajan. Saatika sitten kehittyneemmän härpäkkeen.

Vaikka todellakin usein luullaan että nuoret osaavat hallita tietokoneiden maagista olemusta, ollaan monesti väärässä. Ainakin joidenkin nykyisten 13-16-vuotiaiden kohdalla. Ja nuorempien...ja vanhempien.

Tekstinkäsittelyn jalon taidon opiskelu pitäisi aloittaa hyvissä ajoin, vaikkapa kolmannella luokalla. (En tiedä vaikka jossakin olisi näin kehittynyttä opetusta, mutta joka paikassa ei olla näin pitkällä). Ja yleisestikin tietokoneiden perusteista pitäisi puhua alakoulussa jo enemmän.

Kun kaveriporukassa on yksi tietokonevelho, ei muiden tarvitse osata mitään...eiks vaan? Tulin tässä neuvoneeksi erästä tuttua tiedostojen lataamisessa koulun OneDriveen. Miten vaikeaa se oikeasti voi olla? Yksinkertainen ohjeistus ei riittänyt, kun kerroin, että kirjaudu sinne ("Millä tunnuksilla? Oliks ne ne millä mennään koneelle?"), valitse OneDrive ("Ai onks se se Word?") ja sitten klikkaa valikkopalkista että lataa ("Ai onks se tää missä lukee että lataa?"), ja vielä jo opeteltuun tapaan lisäät opettajalle oikeudet tarkastella tiedostoa ("Ai mistä? En jaksa, vien muistitikulla").

Joitakin ei siis edes kiinnosta tärkeiden taitojen opetteleminen kerralla, koska niistä saa muistuttaa viikosta toiseen. Saapa sitten nähdä että miten vaikkapa työraporttien tai tulosten kirjaaminen käy tietokoneelle ("Ai mikä eks-elli? Ai onks se se joka tekee niitä videoita?", "Mikä tää ruudukko on? Mää haluan kirjottaa voord onlainiin!").

Huh.