torstai 10. toukokuuta 2018

Hyvää tehdään, mutta kenelle?

Maailma on paha paikka.

Tai no, jos totta puhutaan, maailma ei ole paha paikka vaan ihmiset ovat pahoja. Mutta koska me ihmiset tarkastelemme maailmaa aina omasta näkökulmastamme, näemme maailman pahana paikkana koska oletamme sen olevan omamme. Niin makaa kuin petaa, eh?

Ei, en ole tullut uskoon. Olen yön pimeinä tunteina (uinumisen ohella) ehtinyt vain pohdiskella syntyjä syviä ja omaa panostani tähän piskuiseen maailmankaikkeuteen. Ja tietysti lähipiiriin. Sitä tekee yllättävän suuren hyppäyksen, kun ajatukset yhtäkkiä lipsahtavat arkisista ja jokapäiväisistä peruspohdinnoista isompiin, abstrakteihin asioihin. Tai muutoin oman scopen ulkopuolelle.

Pohdiskelin taannoin osallistuttuani hyväntekeväisyystapahtumaan, että mitä hyvää oikeastaan tein juostuani puistossa nelisen kilometriä. En nyt mainitse nimiä tai tahoja, jotka näitä järjestävät, mutta idea oli, että me juoksijat liikumme ja sponsorit maksavat hyväntekeväisyyteen määrän x verran rahaa juostun matkan mukaan.

Kiva idea. Siis yhdistää liikunta ja hyväntekeväisyys. En vain loogisella päättelyllä näe, millä tavalla olen tehnyt hyvää, kun olen juossut ja joku muu on sen takia lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen. Kyllähän sponsorini voi lahjottaa rahaa eri puolille ilman että olisin itse juossut.

Tässä tullaankin koko homman keskeiseen ongelmaan. Miksi hyväntekeväisyydestä pitää olla konkreettista etua myös hyväntekijälle? Itsekkyys on ajanut meidät tilanteeseen, jossa meidän pitää vähintäänkin pystyä julkisesti kohentamaan respektipisteitämme muiden silmissä, jos aiomme tehdä jotain hyvää. Onko se silloin hyväntekeväisyyttä, vai vain keino maksaa tiensä muiden suosioon?

Jokamiehen tietosanakirja Wikipedia määrittelee hyväntekeväisyyden toisen auttamisena ilman että siihen ensisijaisesti liittyy oman edun tavoittelua. Siis, jos hyväntekeväisyyttä tehdään niin, että joku tekee jotain (josta hyötyy itse) ja joku toinen lahjoittaa sitten rahaa eteenpäin, onko se todella hyväntekeväisyyttä?

Hyväntekeväisyyden kustannuksella tehdään siis paitsi hyvää markkinointia, myös rahaa ja muuta pikkukivaa. Onhan se toki hienoa, että tärkeiden asioiden puolesta pidetään meteliä ja hyvään tarkoitukseen lahjoitetaan rahaa. Mutta loppupeleissä tämä systeemi vain pahentaa ihmisen itsekästä olemusta ja tilannetta, jossa vähäosaisten ja avuntarpeessa olevien kustannuksella leikitään. Huh. Jotakin pitäisi varmaan muuttaa tässä systeemissä.

Se siitä sitten.

Ai niin, blogin nimi on nykyään Paginaatio. Se kuvaa blogin nykytarkoitusta ehkä vähän paremmin kuin edellinen nimi. Väänsin sen englannin sanasta pagination, joka tarkoittaa dokumentin sivujen kirjoittamista tai kappalejaon tekemistä.

Tulipahan kirjoitettua. Nauttikoon kukin keväästä parhaaksi katsomallaan menetelmällä. Kiitos.